Tuulisuus ei yksin ratkaise sijoituspaikkaa
Tuulivoimaloiden sijoittumiseen vaikuttavat keskeisesti teknistaloudelliset tekijät sekä sijaintialueiden ympäristöarvot ja muu alueidenkäyttö. Ympäristötekijöiden vaikutuksista laitosten sijoittamiseen on kerrottu tarkemmin kappaleessa Ympäristövaikutukset.
Alueen teknistaloudelliseen soveltuvuuteen ja kannattavuuteen vaikuttavat monet tekijät. Pelkästään hyvät tuuliolosuhteet eivät yksinään riitä takaamaan hankkeen toteutumista. Voimalan rakennuskustannukset nousevat merkittävästi, jos se ei ole helposti liitettävissä olemassa olevaan infrastruktuuriin. Tuulivoimaloiden paikanvalintaan vaikuttavat ensisijaisesti seuraavat tekijät:
- Tuuliolosuhteet
- Liitynnät sähköverkkoon
- Rakentamista ja huoltoa tukeva infrastruktuuri
- Rakenteiden perustamisolosuhteet
Tuuliolosuhteet on tärkein tekijä valittaessa teknistaloudellisesti kannattavinta paikkaa tuulivoimaloille. Myös Suomesta löytyy paljon tuulivoimatuotantoon sopivia, riittävän tuulisia alueita. Näiden alueiden kartoittamiseksi käynnistettiin Tuuliatlas-hanke, jossa mallinnettiin Suomen tuuliolosuhteita koko maan laajuudessa. Voimaloita on tähän asti rakennettu pääasiassa alueille, joissa suurimmalla varmuudella on hyvät tuuliolosuhteet. Tämä on johtanut siihen, että lähes kaikki tuulivoimapuistot on rakennettu rannikolle. Suomen uusi tuuliatlas valmistui loppuvuodesta 2009. Tulevaisuudessa tuulivoimarakentaminen tulee levittäytymään myös sisämaan tuulisille alueille.
Tuulivoimapuiston liittäminen sähkön siirtoverkkoon vaikuttaa hankkeen kokonaiskustannuksiin, etenkin kun siirtoyhteydet ovat pitkiä. Lisäksi liittäminen saattaa vaikuttaa ylikunnallisesti sekä edellyttää muutoksia sähköasemaan tai uuden sähköaseman rakentamista.
Suurempien tuulivoimapuistojen kohdalla myös tekniset vaatimukset nousevat ja ne tulee liittää suoraan kanta- tai alueverkkoon. Valtakunnallisen kantaverkkoyhtiö Fingridin suositusten mukaan kokonaisteholtaan yli 250 megawatin tuulivoimapuistot tulisi liittää 400 kilovoltin (kV) kantaverkkoon. Verkkoteknisestä näkökulmasta riippuen 100–250 megawatin puistot tulisi liittää joko 400, 220 tai 110 kV jännitteiseen sähköverkkoon. Alle 100 megawatin tuulivoimapuistot voidaan pääsääntöisesti liittää 110 kV jännitteiseen verkkoon. Suoraan jakeluverkkoon voidaan liittää vain suhteellisen pieniä tuulivoimapuistoja. Hankkeesta vastaavan on sovittava tuulivoimapuiston liitynnän teknisestä toteutustavasta hyvissä ajoin verkonhaltijan kanssa.
Hankkeen kokonaiskustannuksia laskee, mikäli rakennustöitä ja laitosten ylläpitoa palveleva infrastruktuuri on pääosin jo olemassa. Tuulivoimaloiden suuret ja painavat osat asettavat omat vaatimuksensa kuljetukseen käytettävälle tiestölle. Tien tulee olla kantava ja eikä siinä saa olla liian jyrkkiä mäkiä, jotta voimalan osat voidaan kuljettaa rakennuspaikalle. Jo olemassa oleva ja edellä mainitut vaatimukset täyttävä tiestö vähentää kustannuksia selvästi.
Rakennuspaikka vaikuttaa tuulivoimaloiden perustusrakenteisiin ja siten kustannuksiin. Kantavalle maalle perustaminen on yleensä helpointa ja edullisinta.
